Karviaisen maku on ainutlaatuinen, ja siksi se ansaitsee paljon suuremman suosion. Marjan kiinteän kuoren ansiosta karviainen sopii erinomaisesti napostelumarjaksi mansikan tapaan, sillä marjat eivät liiskaannu herkästi. Karviainen on myös hyvin terveellinen sesonkiherkku, josta voi loihtia mitä upeampia ruokia ja leivoksia.
Karviainen kuuluu samaan herukkakasvien heimoon kuin musta- ja punaherukka. Se poikkeaa kuitenkin sukulaisistaan monella tavalla. Karviaispensaat ovat piikikkäitä ja pienempiä kuin musta- tai punaherukkapensaat. Karviaisen marjat ovat suuria, eivätkä kasva tertuissa kuten herukoilla.
Sienitauti tuhosi sadon 1900-luvulla
Karviainen on kotoisin Keski-Euroopasta, Länsi-Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena. Keskiajalta 1900-luvulle saakka karviaisen viljely oli Euroopassa todella suosittua, kunnes uudelta mantereelta tullut sienitauti, karviaishärmä, tappoi lähes kaikki karviaispensaat. Myöhemmin on jalostettu härmälle kestäviä lajikkeita, mutta samanlaiseen suosioon karviainen ei ole enää päässyt.
Karviaisesta on vihreä-, kelta- ja punamarjaisia lajikkeita. Keltamarjaiset karviaiset kypsyvät ensimmäisenä ja niiden marjat ovat pehmeämpiä. Punamarjaiset karviaiset kypsyvät myöhemmin ja niiden marjat ovat kiinteämpiä. Suomessa on jalostettu kaksi hyvää ja satoisaa lajiketta, joita viljellään myös muualla maailmassa. `Hinnonmäen Keltainen´ on makea ja keltamarjainen lajike, jonka oksat ovat hieman lamoavat. Sen marjat ovat hyvin pehmeät ja saattavat halkeilla ylikypsänä. Toinen lajike `Lepaan Punainen´ on puolestaan punamarjainen ja marjat ovat kiinteämpiä. Sen oksat ovat pystykasvuisemmat ja jäykät.
Karviaisessa on runsaasti vitamiineja- ja hivenaineita, muun muassa C-, A- ja K-vitamiineja sekä kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia. Karviainen sisältää vain 40 kaloria 100 grammassa. Karviaista kannattaa pakastaa soseena tai kokonaisena, jolloin sen kesäinen aromi säilyy parhaiten.
Tiesitkö tämän?
Pula-ajan vanha resepti ”köyhän lakkahillo” tai ”köyhän miehen lakkahillo” on keltaisesta karviaisesta ja porkkanasta valmistettu hillo, jonka maku muistuttaa hieman lakan makua. Karviaista ja porkkanaa on ollut pula-aikanakin saatavilla koko Suomessa silloinkin, kun halla on vienyt lakkasadon.