Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua marjatilojen työvoimasta. Haluamme selventää niitä perusteita, joilla tilojen työt nykyään tehdään, miten työvoima hankitaan ja mitä toimenpiteitä vallitsevassa tilanteessa esitämme. Tärkein marjoista on mansikka, johon seuraavassa keskitymme, mutta sama koskee myös muita käsin poimittavia marjoja.

Muuttuneet rakenteet ja kehittynyt viljelytekniikka

Marjatilojen rakenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana radikaalisti. Tilakoko on moninkertaistunut samalla kun tilojen määrä on laskenut noin kolmannekseen. Vielä 1990-luvun alussa mansikkatiloilla työvoima oli pääosin kotimaista. Tuolloin viljeltiin yleensä vain paria lajiketta, joiden sato poimittiin noin kolmen viikon aikana heinäkuussa. Nykyään satokautta ajoitetaan harsojen käytöllä, kasvutunneleilla, lukuisilla eri aikaan kypsyvillä lajikkeilla, ja satotaimilla niin, että poimintakausi avomaallakin on yleisesti kolme kuukautta ja tunneleissa jopa viisi kuukautta. Kun työsuhteet olivat ennen yleensä 1-3 viikkoa, ovat ne nyt 3-9 kuukautta, pääasiassa sadonkorjuutöihin tulevilla työntekijöillä useimmiten kolme kuukautta. Monilla tiloilla poimitaan lähes koko kesä jotain marjoja.

Muutos kotimaisista ulkomaalaisiksi

Kaikki marjatilat sijaitsevat maaseudulla ympäri maata. Tyypillisesti tilat ovat kutenkin keskittyneet tietyille seutukunnille, joissa tarvitaan satoja, jopa tuhansia poimijoita. Monet näistä keskittymistä ovat harvaan asutulla maaseudulla, jossa työvoimaa on vähän. Tilojen voimakas kasvu on ollut mahdollista helposti saatavan ulkomaisen työvoiman ansiosta. Koko tilojen toiminta majoituskapasiteetista lähtien on rakennettu ulkomaalaisten varaan. Ulkomaalaisten työntekijöiden maahan tuloa on koko ajan ohjannut tarkka lainsäädäntö, jota viranomaiset ovat myös tehokkaasti valvoneet.

Mitä koronapandemia on muuttanut

Marjatilojen kevättyöt ovat käynnissä. Työvoiman tarve kasvaa päivä päivältä. Kevään aikana tarve on yli 3000 henkilöä ja sadonkorjuuvaiheessa noin 15000 henkilöä. Ylivoimaisesti suurin osa koko maatalouden kausityövoimasta, jopa 80 % työskentelee marjatiloilla, joissa käsityövaltaisia istutus-, kitkentä- ja sadonkorjuutöitä ei ole toistaiseksi voitu juurikaan koneellistaa. Maahan päästetään kevättöihin MMM:n ja Huoltovarmuuskeskuksen suosituksen mukaisesti 1500 kausityöntekijää, joista marjatilat saavat vain osan. Tarpeeseen nähden määrä on täysin riittämätön. Kesän sadonkorjuutyövoiman maahan pääsystä ei ole annettu lopullista päätöstä.

Mikä jarruttaa kotimaisen työvoiman käyttöä?

Marjatilat ovat laittaneet ulkomaalaisten työntekijöiden oleskelulupa- ja kausityötodistushakemukset vireille pääosin jo ennen pandemian käynnistymistä ja osittain sen aikana. Hakemusten jättövaiheessa maksetaan käsittelymaksua 75-560 euroa kautta kohden luvan pituudesta ja hakutavasta riippuen. Luvan maksaminen kuuluu työntekijälle, mutta useimmat tilat maksavat maksut hakuvaiheessa työntekijöiden niukkojen rahavarojen takia heidän puolestaan. Varovaisestikin arvioituna maksujen kokonaismäärä nousee pitkälti yli miljoonan euron. Näitä maksuja ei palauteta, vaikka työntekijä ei maahan pääsisikään.

Ulkomaisen työvoiman ainoa motiivi lähteä kauas kotimaasta on ansaita mahdollisimman paljon. Työmotivaatio on luonnollisesti korkealla, kun Suomesta saatava palkka riittää hyvin perheen elättämiseen ja jopa elintason merkittävään nostamiseen pitkäksi aikaa. Marjanviljelijät ovat luvanneet useimmille ulkomaalaisille, että seuraavana vuonna taas jatketaan. Mielestämme olemme vastuussa näistä antamistamme lupauksista. Tuhannet perheet ovat lähes kokonaan ulkomailta saatavien tulojen varassa, kun sosiaaliturvaa lähtömaassa ei juuri ole.

Kotimainen työvoima ei ole ollut merkittävä vaihtoehto enää aikoihin. Nuoremman polven viljelijöillä ei ole heistä enää kokemusta. Pienille tiloilla ja taajamien lähistössä kotimaista työvoimaa lienee saatavilla riittävästi. Päätuotantoalueet sijaitsevat kuitenkin kaukana taajamista, jonne työmatkat on tehtävä omilla autoilla. Majoitustilat on mitoitettu tiukasti ulkomaisen työvoiman määrälle ja ne on suunniteltu ryhmämajoitukseen, myös keittiöt, oleskelu- ja sosiaalitilat ovat yhteiskäytössä. Poimintatyö on pääasiassa urakkatyötä, jossa ansiot määräytyvät poimitun määrän perusteella. Työ on lisäksi tehtävä ohjeiden mukaisella tarkkuudella ja huolellisuudella. Kotimaista työvoimaa käyttävien tilojen kokemusten perusteella työvoimaa on oltava jopa yli kaksinkertainen määrä ulkomaisiin verrattuna. Lisäksi työvoima vaihtuu tiheään koska harvoilla on mahdollista sitoutua töihin koko kesäksi.

Marjatilojen heikkoa palkkaa moititaan aiheesta. Olemme matalapalkka-ala, mutta palkat perustuvat maaseutuelinkeinojen työehtosopimukseen. Suoriteperusteinen työ mahdollistaa toisaalta ahkeralle työntekijälle usein varsin hyvät ansiot. Koska käsin poimittavien marjojen tuotantokustannuksesta työn osuus on 60-70 %, on työn hinta täysin ratkaisevaa marjojen hinnan muodostukselle. Nykyiselläänkin marjojen hintoja arvostellaan. Lisäkustannuksia ei haluta, koska pienetkin muutokset näkyvät marjojen myyntihinnoissa voimakkaasti. Alamme menestyksen kannalta on myös tärkeää, että pystymme säilyttämään kilpailukyvyn suhteessa tuontimarjoihin. Koska hinnoilla on vaikea kilpailla, on kilpailuetua pyrittävä saamaan kilpailukykyisellä laadulla, joka sekään ei ilmaiseksi synny.

Marjanviljelyala on terve, menestyvä, ahkerien yrittäjien toimiala, jolle valtion tarjoamista eduista merkittävin on ollut ulkomaisen työvoiman käyttömahdollisuus. Nyt tämä mahdollisuus on vaarassa päättyä koronapandemian aiheuttamien maahantulorajoitusten takia. Katsomme, että hallittu ulkomaalaisten työntekijöiden käyttömahdollisuus tulisi sallia, kuten on toimittu mm. Saksassa. Marjatiloilla on hyvät mahdollisuudet järjestää vaadittavat karanteenin omaiset tilat. Itse asiassa ulkomaalaisten aiheuttama riski koronan leviämisessä saattaa olla pienempi kuin kotimaista työvoimaa käytettäessä koska työntekijöiden määrä on pienempi ja he pysyvät tilalla omissa sosiaalisissa verkostoissaan toisin kuin kotimaiset työntekijät, jotka liikkuvat enemmän. Kevään töihin on tulossa jo pieni määrä ulkomaalaisia työntekijäitä. Nyt meillä on mahdollisuus seurata karanteenin toimivuutta ja mahdollista sairastuvuuden muutosta. Mikäli kaikki menee hyvin, emme näe perusteita rajoittaa sadonkorjuutyövoimankaan maahan tuloa. Ilman ulkomaista työvoimaa suuri osa marjatiloista on vaarassa joutua pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Kyse on mielestämme myös kansanterveydestä, ovathan marjat yksi keskeisin osa terveellistä ruokavaliotamme.

Pidämme kohtuuttomina kritiikkiä, jonka mukaan marja-ala ei halua käyttää kotimaista työvoimaa. Haluamme kyllä, mikäli vakituista työvoimaamme ei maahan päästetä. Osa marjatiloista on jo nyt aloittanut kotimaisen työvoiman rekrytoinnin, osa haluaa katsoa pelin loppuun ulkomaalaisten osalta. Osalle marjatiloista vain ulkomaalainen työvoima on vaihtoehto.