Vadelma

Vadelma on aromiltaan erittäin arvostettu marja. Vadelmat soveltuvat erityisen hyvin tuoreeltaan nautittaviksi.

 Vadelma kuuluu ruusukasvien heimoon ja sen marja on kerrannainen luumarja. Sitä on viljelty 1500-luvulta lähtien. Vadelman viljely on alkanut kestävistä luonnonvadelmista, joita käytetään vieläkin hyväksi jalostuksessa, mm. niiden erinomaisen aromin vuoksi. Suomessa viljeltäviä lajikkeita ovat mm. kartiomaisia, kirkkaan punaisia marjoja tuottava ‘Ottawa’, pyöreä, tummanpunamarjainen ‘Muskoka’, parhaiten tuoremarjaksi soveltuva vaaleampi ‘Preussen’, suurimarjainen ‘Veten’ sekä ensimmäinen suomalainen lajike ‘Ville’. Myös keltaista vadelmaa viljellään.

 Ravintoarvoiltaan vadelmassa on vähän energiaa, mutta runsaasti magnesiumia, kalsiumia, fosforia ja mangaania. Vadelmassa on myös enemmän folaattia, kuin muissa marjoissa. Folaatin puute on yksi yleisimmistä suomalaisten ravinnepuutteista. Vadelmassa on erittäin runsaasti vatsan hyvinvoinnille tärkeää ravintokuitua (3,9 g / 100 grammassa vadelmaa).

 Vadelmaa viljellään Suomessa noin 400 hehtaarin pinta-alalla, ja kasvukautta pidentävässä kasvutunnelissa viljellään 22 hehtaarin alalla. Vadelma kasvattaa vuosittain kasvuversoja, jotka kukkivat ja tuottavat satoa vasta talvehdittuaan yhden talven. Talvehtineita, satoa tuottavia versoja kutsutaan satoversoiksi. Kun satoversot ovat tuottaneet sadon ne kuolevat, ja seuraavan vuoden sato saadaan kesän aikana kasvaneista kasvuversoista.

 Jotta marjojen maku ja ulkonäkö säilyisivät erinomaisina poiminnasta kuluttajalle, tuoremarjana myytävät vadelmat poimitaan tilalla suoraan myyntirasioihin. Vadelmat kannattaa jatkokäsitellä (pakastaa, mehustaa, tehdä hilloa jne.) nopeasti oston tai poiminnan jälkeen. Vadelmaa sopii hyvin yhdistettäväksi muiden marjojen kanssa. Mustikan kanssa siitä syntyy makeaa kuningatarhilloa ja mehuihin jo pienikin määrä vadelmaa antaa oman hyvän maun. Tuoreena vadelma säilytetään jääkaapissa +2 – +5 asteessa, mahdollisimman lyhyen aikaa.

Suomessa viljeltävät lajikkeet

Ottawa

Kanadalainen, vuonna 1943 viljelyyn laskettu lajike. Marjat ovat kirkkaan punaisia, kekomaisia, keskikokoisia. Maku hapahko, aromi mieto. marjat irtoavat helposti kannastaan. ’Ottawa’ tuottaa kohtuullisesti versoja.

Muskoka

Kanadalainen, vuonna 1950 viljelyyn laskettu lajike. Marjat ovat syvän punaisia, kirkkaita, pyöreähköjä. Marjat ovat kiinteitä ja melko aromikkaita. ’Muskoka’ tuottaa runsaasti versoja.

 Glen Ample

Huippusatoisa vadelmalajike ja marjat ovat kooltaan lähes kaksinkertaisia muihin lajikkeisiin verrattuna. Marjat kirkkaanpunaisia, kiinteitä ja hyvänmakuisia, sato kypsyy heinä-elokuussa. Versot lähes piikittömät ja pystykasvuiset, poiminta on helppoa. Avomaalla lajike saa helposti talvivaurioita, mutta tunneliviljelyssä erittäin suosittu lajike.

Jenkka

MTT/Piikkiön 2000-luvun alussa viljelyyn laskema lajike. Marjat ovat pyöreitä, kiinteitä ja kiiltävän punaisia, muistuttavat ’Muskokan’ marjoja. ’Jenkka’ tuottaa runsaasti ohuita, rentoja versoja.

Maurin Makea

Kotimainen, viljeltyjen vadelmien ja luonnonvadelman vapaapölytyksestä syntynyt jälkeläinen. Marjat ovat keskikokoisia, hyvänmakuisia ja irtoavat helposti kannasta. Pensasmaisen kasvutapansa ansiosta ’Maurin Makeaa’ voidaan viljellä jopa ilman tuentaa.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI
Puh. 09 584 16534