Löydä lähin suoramyyntitila!

Etsi alueesi suoramyynti- ja itsepoimintatilat näppärästi hakutoimintomme kautta.

Hae tiloja

Liity jäseneksi!

Jäseneksi voit liittyä täyttämällä lomakkeen alla olevasta painikkeesta tai soittamalla liiton toimistoon numeroon 040 553 1236.

Tervetuloa mukaan!

Liity jäseneksi
Laji-info

Erittäin terveellinen tyrni

Hehkuvan oranssit tyrninmarjat ovat helppo tapa lisätä päivittäistä vitamiinien saantia. Tyrnissä on huomattava määrä C-vitamiinia (140 mg / 100 g), A-vitamiinia (71,4 µg / 100 g) ja E-vitamiinia (3 mg / 100 g). Jo 50 g tyrniä täyttää aikuisen C-vitamiini saantisuosituksen. Lisäksi tyrnin marja on hyvä kaliumin, magnesiumin, kalsiumin, raudan sekä terveyttä edistävien rasvahappojen lähde. Tyrniä saa niin tuoreena, pakasteena, mehuna ja kuivattuna rouheena. Tyrni sopii myös hyvin leivontaan.

Tyrni on koristeellinen piikikäs pensas, jossa on hopeanharmaat lehdet ja oranssit marjat. Tyrni on levittäytynyt luontaisesti Euraasiaan ja Suomessakin sitä tavataan luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Tyrni viihtyy runsaassa valossa, mutta pystyy kilpailemaan heikosti muuta kasvillisuutta vastaan. Tästä syystä tyrni usein valtaa ensimmäisenä alueet, jossa ei kasva vielä muuta kasvillisuutta, kuten rannikon maan kohoumilla. Tyrni muodostaa symbioosin Frankie -sädesienibakteerin kanssa, jolloin tyrnin typensaanti parantuu bakteerin typensidonnan myötä. Typensidonta mahdollistaakin typpilannoituksen vähentämisen viljelyssä.

Tyrni on kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Tästä syystä tyrniviljelmälle on istutettava sekä hede- että emikasveja. Marjat kuitenkin muodostuvat vain emipensaisiin. Tyrni voi kasvaa 0,5–3 metriä korkeaksi ja se on kesävihanta pensas. Kukinta alkaa toukokuun puolivälin paikkeilla. Hedekukat on helppo havaita kauempaakin, mutta emikukat ovat melko huomaamattomasti lehtien hangoissa. Kun tyrnin lehdet puhkeavat, kukinta alkaa lähes samanaikaisesti.

Tyrnin viljelyala on hieman yli 90 hehtaaria Suomessa. Alun perin viljely on alkanut 1970–1980 luvuilla, jolloin viljelyä on kokeiltu ensimmäisiä kertoja. Kuitenkin 1990-luvulla viljely yleistyi enemmän, jolloin tehtiin myös tärkeitä havaintoja tyrnilajikkeiden talven- ja taudinkestosta. 1990-luvulta lähtien on tehty jalostustyötä viljelyominaisuuksiltaan hyvien lajikkeiden edistämiseksi. Lajikkeita on muodostunut luonnonvaraisista lajikekannoista. Menestyäkseen tyrni tarvitsee vettäläpäisevän, ravinteikkaan maan. Lisäksi viljelyn onnistumista lisää kastelumahdollisuus ja sopivan lajikkeen valitseminen kasvuolosuhteisiin nähden.

Tyrnin sadonkorjuuseen on kehitelty useita tekniikoita. Perinteisin konsti on käsin poiminta, tosin se on usein hidasta ja työlästä varsinkin piikikkäistä ja tiheäoksaisista pensaista. Poimintaan on olemassa myös apuvälineitä, kuten käsikäyttöinen imuri, jolla marjat imetään pensaista säiliöön. Toisaalta marjat voidaan puristaa myös mehuksi suoraan pensaista käsikäyttöisillä mehupuristimilla. Lisäksi tyrnin sadonkorjuuta voi tehdä koneellisesti. Konekorjuun onnistumiseen vaikuttaa lajikeominaisuudet. Oksien leikkausta käytetään nykyisin yleisesti sadonkorjuutekniikkana, jossa leikatut oksat pakastetaan ja marjat erotellaan vasta jäisistä oksista. Jäiset marjat irtoavat oksasta helposti.

Suomessa viljeltäviä lajikkeita


Terhi

Suomalaisen emilajike, joka on muodostunut luonnonkannasta vapaapölytteisesti. Hillittykasvuinen pensas, joka kasvaa noin 1,5-2 m korkuiseksi. Tiheästi haaroittuva ja jonkin verran piikkinen. Marjat ovat pitkulaisia ja tiiviisti kiinni toisissaan. Kestää todennäköisesti voimakastakin sadonkorjuun aikaista leikkausta. Hyvä taudinkestävyys. Menestymisvyöhykkeet I–VI (VII).

Tytti

Suomalaisen emilajike, joka on muodostunut luonnonkannasta vapaapölytteisesti. Jasvutavaltaan hyvin samankaltainen kuin ’Terhi’. Kasvaa noin 1,5-2 m korkuiseksi, tiheästi haaroittuva ja jonkin verran piikkinen pensas. Marjat oransseja, pitkulaisia ja tiiviisti kiinni toisissaan. Marjojen maku on voimakas. Säilyvät yli kuukauden poimintakuntoisina. Marjan kuori on vahva. Kestää voimakastakin leikkaustsa. Kypsyy elo-syyskuussa. Menestymisvyöhykkeet I-VI (VII).

Raisa

Suomalainen emilajike, joka on kaukasuslaisen alalajin ja suomalaisen luonnonkannan risteymä. ’Raisa’ tuottaa pieniä, villityrnin kaltaisia marjoja. Lajike on nopea- ja voimakaskasvuinen, ja voi kasvaa Etelä-Suomessa jopa hyvinkin 3-5 metrin korkuiseksi. Kasvutavaltaan puumainen. Voi saastua versolaikkutautiin. Marjat kypsyvät Etelä-Suomessa elokuun viimeisinä viikkoina ja pohjoisempana syyskuun ensimmäisinä viikkoina. Marjat ovat pitkänomaisia, lyhytkantaisia sekä voimakasaromisia. Satotaso alhaisempi kuin ’Tytti’ ja ’Terhi’ -lajikkeilla, minkä puolesta sen merkitys on vähentynyt ammattiviljelyssä. Menestymisvyöhykkeet I-V (VI).

Tarmo

Suomalainen hedelajike, joka on muodostunut luonnonkannasta vapaapölytteisesti. Pensas on pyöreähkö ja tiheästi haaroittuva, jonkin verran piikikäs ja kasvaa 2–3 metrin korkuiseksi. Kukat kellertävän vihreitä, ruskeapilkkuisia. Kukkii samaan aikaan kuin lajikkeet ’Tytti’, ’Terhi’ ja ’Raisa’. Kestää versolaikkutautia. Menestymisvyöhykkeet I-VI (VII).

Rudolf

Suomalainen hedelajike, joka on saksalaisen ja suomalaisen kannan risteytys. Kasvaa noin 1,5 metrin korkuiseksi ja leveys on reilun metrin. Pensas on lähes piikitön. ’Rudolf’ kukkii runsaasti ja sopii pölyttäjäksi sekä kotimaisille että ulkomaisille emityrneille. Menestymisvyöhykkeet I-VI (VII).