Löydä lähin suoramyyntitila!

Etsi alueesi suoramyynti- ja itsepoimintatilat näppärästi hakutoimintomme kautta.

Hae tiloja

Liity jäseneksi!

Jäseneksi voit liittyä täyttämällä lomakkeen alla olevasta painikkeesta tai soittamalla liiton toimistoon numeroon 040 553 1236.

Tervetuloa mukaan!

Liity jäseneksi
Laji-info

Mesimarja on aromiltaan erittäin arvostettu marja

Mesimarja on heinämäinen monivuotinen marjakasvi. Se kasvaa vain noin 10-25 cm korkuiseksi ja leviää mattomaisesti. Mesimarjan satoa saadaan Suomen luonnosta kapealta vyöhykkeeltä Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle. Mesimarja kasvaa Suomen luonnossa kosteilla niityillä ja ojanpientareilla, mutta sen luontaiset kasvupaikat ovat häviämässä, ja luonnosta saatavat sadot pienentyneet. Siksi mesimarjaa on jo vuosikymmenien ajan pyritty viljelemään.

Mesimarja on melko vaativa marja viljeltäväksi. Kaupallista viljelyä on yritetty laajemmin 1970–1980-lukujen aikana. Mesimarja on kuitenkin erittäin alttiita lehtihome sienitaudille, josta on aiheutunut huomattavia sadonmenetyksiä. Lehtihomeongelmat ovatkin suurin syy mesimarjan viljelyn hiipumiseen Suomessa. Viljelyn haasteena on myös ollut mesimarjan vaatima ristipölytys eli se tarvitsee sadonmuodostukseen aina vähintään kahta eri lajiketta. Yleisimmät Suomessa viljellyt lajikkeet ovat ’Mespi’ ja ’Pima’.

Mesimarjaa viljellään pelloilla mansikan tapaan sekä kasvutunneleissa. Se vaatii paljon vettä, mutta kasvualustan on oltava ilmava. Ravinteita mesimarja ei tarvitse paljon. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa. Satokausi on pitkä ja kestää heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle. Marjoja poimitaan satokaudella vähintään kerran viikossa. Tällä hetkellä mesimarjaa viljellään Suomessa vain muutaman hehtaarin alalla.

Mesimarjan kysyntä on erittäin korkea, johtuen sen arvostetusta aromista. Mesimarjaa antaa hilloihin ja mehuihin paljon makua pieninäkin määrinä lisättynä ja se on erittäin haluttu raaka-aine likööreissä. Mesimarjan maku muodostuu yli 200 eri aromiaineesta, joista tärkein on mesifuraani. Kypsän mesimarjan väri vaihtelee paljon punaisesta kellertävään tai vihertävään. Mesimarja ei irtoa kannasta, kuten vadelma, vaan se poimitaan kantoineen.

Mesimarjaa on tutkittu erityisen paljon niin lajikejalostuksen kuin viljelytekniikan osalta. Mesimarjaa on myös pyritty risteyttämään sen lähisukulaisten kanssa. Tavoitteena on ollut saada uusi satoisampi kasvi, johon mesimarjan arvostettu aromi olisi siirtynyt. Vadelman ja mesimarjan risteymä on nimeltään mesivadelma. Se kasvaa vadelman tavalla ja on melko satoisa, mutta maku ei ole yhtä voimakas kuin mesimarjassa. Jalomaarain on mesimarjan ja alaskanmesimarjan risteymä, jossa on suuremmat marjat, mutta aromin esiin tuominen vaatii runsaasti sokeria. Mesimarjan ja lillukan risteytystä kutsutaan mesilillukaksi.

Suomessa viljeltäviä lajikkeita


Mespi, Mesma ja Pima

Kotimaisia luonnonvaraisista mesimarjaklooneista valittuja lajikkeita. ’Mespi’ ja ’Mesma’ laskettiin markkinoille 1970-luvulla. ’Pima’ on puolestaan ’Mespi’ ja ’Mesma’ -lajikkeiden risteytys. ’Pima’ on näistä lajikkeista satoisin, suurimarjainen sekä aromikas.

Muuruska, Elpee, Marika ja Susanna

Uusia, satoisia luonnonkantoja. Lajikkeet ovat olleet lupaavan satoisia, mutta viljelykokemukset ovat vielä melko vähäisiä.