Herukat

Herukat eli viinimarjat sekä karviaiset kuuluvat saman Ribes -suvun eri alasukuihin. Herukoita käytetään tuore- ja pakastemarjoina, mehuina, leivoksissa sekä hilloina. Kotimaiset viinit pohjautuvat myös pitkälti herukoihin. Herukoiden lehtiä voidaan käyttää teehen. Tuoreena herukoita ja karviaisia säilytetään jääkaapissa.

 Herukat sisältävät runsaasti kivennäisaineita ja vitamiineja. Mustaherukassa on C-vitamiinia n. 128 mg, punaherukassa ja karviaisessa noin 30 mg (100 g tuorepainoa kohti). Herukoissa on varsin vähän energiaa. Etenkin mustaherukassa, mutta myös muissa herukoissa on runsaasti flavonoideja, jotka voivat suojata useilta sairauksilta. Herukoiden siementen rasvahappokoostumus on myös terveyttä edistävä.

 Tunnetuimpia mustaherukkalajikkeita ovat ruotsalainen ‘Öjebyn’ sekä suomalaiset ‘Melalahti’ ja ‘Mortti’. Viherherukkalajike ‘Vertti’ on peräisin ‘Öjebyn’-lajikkeen itsepölytyksessä syntyneestä siemenestä. Viherherukka on maultaan mustaherukkaa miedompi ja makeampi.

 Punaherukkaa (Ribes rubrum) esiintyy luonnonvaraisena koko Suomessa. Valkoherukka on punaherukan muunnos, josta puuttuu punaisen värin aiheuttava geeni. Valkoherukan maku on hieman miedompi kuin punaherukan. Vanhimpia yhä Suomessakin viljelyssä olevia puna- ja valkoherukkalajikkeita ovat ‘Punainen hollantilainen’ ja ‘Valkoinen hollantilainen’, jotka mainitaan jo 1665 julkaistussa teoksessa.

 Musta- ja viherherukkaa viljellään Suomessa yli 1 500 hehtaarin pinta-alalla. Punaherukan viljelyala on noin 170 hehtaaria ja valkoherukan 44 hehtaaria.

 

Suomessa viljeltävät lajikkeet

Mustaherukka

Öjebyn

Vanha, Ruotsista Norbottenista peräisin oleva lajike. Marjat melko suuria, happaman makeita ja aromikkaita, sopivat tuore- ja teollisuuskäyttöön. Pensas kasvutavaltaan lamoava. Talvenkestävä ja viljelyvarma lajike. Härmänkestävä.

Mortti

MTT/Piikkiön vuonna 1989 markkinoille laskema lajike. Marja hiukan pienempiä kuin ’Öjebyn’. Maku aromikas, lievästi happoinen. Marjan kuori melko paksu. Sato kypsyy noin viikon verran ’Öjebyn’ jälkeen. Pensaan versot ovat pystykasvuisia ja tukevia, kestävät hyvin konekorjuuta. Härmänkestävä ja talvenkestävä.

Punaherukka

Punainen Hollantilainen

Vanha, Euroopassa kauan viljelty lajike. Pensas on melko pystyoksainen, tuuhea ja runsassatoinen. Marjat ovat kirkkaan punaisia, melko pieniä ja hapokkaita. Marjatertut ovat melko lyhyet. Talvenkestävä ja terve lajike.

Rotes Wunder

Lajike on muunnos ’Punaisesta Hollantilaisesta’, jota se muistuttaa monella tavoin, mutta on hiukan suurisatoisampi.

Jonkheer van Teets

Hollantilainen lajike vuodelta 1941. Pensas on hyvin pystykasvuinen. Versot ovat suorat ja voimakkaat, mutta saattavat sadon painosta taipua tyveltä maahan. Marjat ovat kookkaita, tummanpunaisia ja kasvavat pitkissä tertuissa. Sato kypsyy noin viikon verran aikaisemmin kuin ’Punaisen Hollantilaisen’ sato. Kohtalaisen talvenkestävä ja terve.

Valkoherukka

Valkoinen Hollantilainen

Vanha eurooppalainen, lajike jota on viljelty kauan Suomessakin. Lajikkeesta on viljelyssä lukuisia muunnoksia. Pensaat jäävät matalammaksi kuin ’Punaisen Hollantilaisen’ pensaat. Marjat ovat pienehköjä, maukkaita. kasvatetaan sekä tuoremarjaksi että teollisuuskäyttöön.

Valkoinen Suomalainen

Eräs ’Valkoisen Hollantilaisen’ satoisampi muunnos, joka on nimetty lajikkeeksi.

Viherherukka

Vertti

MTT/Piikkiön vuonna 1987 viljelyn laskema lajike. ’Vertti’ on valittu ’Öjebyn’ itsepölyttyneestä jälkeläistöstä. ’Vertti’ on kasvutavaltaan ’Öjebyn’ kaltainen, mutta hillittykasvuisempi. Marjat ovat kypsinä kellanvihreitä ja niissä on tummia pigmenttipilkkuja. Marjat ovat miedonmakuisia, mutta aromikkaita. ’Vertti’ sopii kaikenlaiseen käyttöön.

 

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI
Puh. 09 584 16534