Herukat

Herukat eli viinimarjat sekä karviaiset kuuluvat saman Ribes -suvun eri alasukuihin. Eucareosma alasukuun kuuluu musta- ja viherherukka, puna- ja valkoherukat ovat Ribesian jäseniä, piikikkäät ja pienempiterttuiset karviaiset taas kuuluvat Grossulariaan.

Herukoita käytetään pääasiassa mehuina, tuore- ja pakastemarjoina sekä hilloina ja hyytelöinä. Kotimaiset viinit pohjautuvat myös pitkälti herukoihin. Tuoreena herukoita kuin karviaisiakin säilytetään jääkaapissa.

Herukat sisältävät runsaasti kivennäisaineita ja vitamiineja. C-vitamiinia on mustaherukassa n. 130-180 mg, punaherukassa noin 50-65 mg ja karviaisessa noin 35 mg (100 g tuorepainoa kohti). Runsaan vesipitoisuutensa vuoksi marjat sisältävät varsin vähän energiaa.

Tunnetuimpia mustaherukkalajikkeita ovat ruotsalainen ‘Öjebyn’ sekä suomalaiset ‘Melalahti’ ja uusi ‘Mortti’. Viherherukkalajike ‘Vertti’ on peräisin ‘Öjebyn’-lajikkeen itsepölytyksessä syntyneestä siemenestä.

Punaherukkaa (Ribes rubrum) esiintyy luonnonvaraisena koko Suomessa. Vanhimpia yhä Suomessakin viljelyssä olevia puna-ja valkoherukkalajikkeita ovat ‘Punainen hollantilainen’ ja ‘Valkoinen hollantilainen’, jotka mainitaan jo 1665 julkaistussa teoksessa.

Suomessa viljeltävät lajikkeet

Mustaherukka

Öjebyn

Vanha, Ruotsista Norbottenista peräisin oleva lajike. Marjat melko suuria, happaman makeita ja aromikkaita, sopivat tuore- ja teollisuuskäyttöön. Pensas kasvutavaltaan lamoava. Talvenkestävä ja viljelyvarma lajike. Härmänkestävä.

Mortti

MTT/Piikkiön vuonna 1989 markkinoille laskema lajike. Marja hiukan pienempiä kuin ’Öjebyn’. Maku aromikas, lievästi happoinen. Marjan kuori melko paksu. Sato kypsyy noin viikon verran ’Öjebyn’ jälkeen. Pensaan versot ovat pystykasvuisia ja tukevia, kestävät hyvin konekorjuuta. Härmänkestävä ja talvenkestävä.

Punaherukka

Punainen Hollantilainen

Vanha, Euroopassa kauan viljelty lajike. Pensas on melko pystyoksainen, tuuhea ja runsassatoinen. Marjat ovat kirkkaan punaisia, melko pieniä ja hapokkaita. Marjatertut ovat melko lyhyet. Talvenkestävä ja terve lajike.

Rotes Wunder

Lajike on muunnos ’Punaisesta Hollantilaisesta’, jota se muistuttaa monella tavoin, mutta on hiukan suurisatoisampi.

Jonkheer van Teets

Hollantilainen lajike vuodelta 1941. Pensas on hyvin pystykasvuinen. Versot ovat suorat ja voimakkaat, mutta saattavat sadon painosta taipua tyveltä maahan. Marjat ovat kookkaita, tummanpunaisia ja kasvavat pitkissä tertuissa. Sato kypsyy noin viikon verran aikaisemmin kuin ’Punaisen Hollantilaisen’ sato. Kohtalaisen talvenkestävä ja terve.

Valkoherukka

Valkoinen Hollantilainen

Vanha eurooppalainen, lajike jota on viljelty kauan Suomessakin. Lajikkeesta on viljelyssä lukuisia muunnoksia. Pensaat jäävät matalammaksi kuin ’Punaisen Hollantilaisen’ pensaat. Marjat ovat pienehköjä, maukkaita. kasvatetaan sekä tuoremarjaksi että teollisuuskäyttöön.

Valkoinen Suomalainen

Eräs ’Valkoisen Hollantilaisen’ satoisampi muunnos, joka on nimetty lajikkeeksi.

Viherherukka

Vertti

MTT/Piikkiön vuonna 1987 viljelyn laskema lajike. ’Vertti’ on valittu ’Öjebyn’ itsepölyttyneestä jälkeläistöstä. ’Vertti’ on kasvutavaltaan ’Öjebyn’ kaltainen, mutta hillittykasvuisempi. Marjat ovat kypsinä kellanvihreitä ja niissä on tummia pigmenttipilkkuja. Marjat ovat miedonmakuisia, mutta aromikkaita. ’Vertti’ sopii kaikenlaiseen käyttöön.

 

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI
Puh. 09 584 16534