Omenapuut pyritään pitämään ammattimaisessa viljelyssä pieninä, jotta hoitotyöt ja sadonkorjuu helpottuisivat. Omenoiden laatu pysyy myös parempana kompaktissa puussa, sillä silloin kypsyvät omenat saavat tasaisesti auringonvalona. Harvempi latvusto myös tuulettuu paremmin, mikä voi vähentää kasvitauteja.

Omenapuu pidetään ammattiviljelyssä sopivan kokoisena leikkaamalla ja käyttämällä puita, jotka on vartettu hillittykasvuisille perusrungoille. Leikkaus ohjaa puuta tuottamaan satoa sen sijaan, että se kasvattaisi lisää oksia. Leikkaus on myös työlästä ja vaatii runsaasti ammattitaitoista työvoimaa. Perusrunkoisen omenapuun käyttö tarkoittaa, että omenapuun juuret ja latvus voivat olla eri lajikkeita, ja ne on yhdistetty toisiinsa varttamalla. Kotipuutarhojen suureksi kasvavia omenapuita kutsutaan omajuurisiksi, sillä niitä ei ole vartettu.

Varttamalla yhdistetään kaksi lajiketta

Vartetun omenapuun juuria kutsutaan perusrungoksi ja yläosaa jaloversoksi tai jalo-osaksi. Puun jaloverso on yleensä haluttua ja herkullista omenalajiketta, kuten Lobo, Rubinola tai Santana. Perusrunko on eri lajiketta, ja sillä on erilaisia ominaisuuksia kuin jaloversolla. Se esimerkiksi hidastaa yleensä jaloverson kasvua ja vaikuttaa koko puun talvenkestävyyteen. Perusrunko mahdollistaa myös puun tulemisen satoikään nuorempana, vaikuttaa hedelmien kokoon ja laatuun, reagoi eri tavalla maan kosteuteen ja ottaa eri tavalla ravinteita. Lisäksi perusrunko saattaa parantaa puun kestävyyttä taudeille ja tuholaisille.

Perusrunko on alussa kokonainen noin vuoden ikäinen taimi, johon eri lajiketta oleva jaloverso vartetaan. Varttamisessa perusrungon taimen latvaosa leikataan irti kokonaan, ja siihen liitetään eri lajikkeen latva eli jaloverso. Varttamisessa perusrungon ja jaloverson leikkauskohtien on oltava saman kokoisia, jolloin niiden jället painetaan tarkasti toisiaan vasten kiinni. Haavakohta suojataan erityisellä varrennusteipillä. Puun jälsi sisältää jakautuvia soluja, ja pian puiden johtojänteet kasvavat yhteen. Varttamisen tekee yleensä koulutettu ammattilainen.

Hedelmäpuita ei koskaan kasvateta siemenestä, vaan uudet puuntaimet lisätään oksapistokkaista. Omenan siemen on yleensä pölyttynyt eri lajikkeen siitepölyllä, jolloin siemenestä kasvavan omenan maku voi olla hyvin vaihteleva. Oksapistokkaasta kasvatettu omenapuu on perimältään tismalleen samanlainen kuin emopuu, josta pistokas otettiin. Silloin siihen kasvavat omenat ovat myös samanlaisia kuin emopuussa.

Varttamalla voi myös yhdistellä eri lajeja

Varttamista voidaan tehdä myös lähisukuisille lajeille. Joskus kotipuutarhassa omenapuun saatetaan haluta liittää esimerkiksi lähisukuisen päärynän oksa. Oksavarrennus voidaan tehdä toukokuun puolenvälin jälkeen ja kesäkuun puoleen väliin saakka. Tällöin jalo-osa laitetaan puun kuoren alle, ja tekniikka on hieman erilainen.

Varttaminen on yleinen tapa muokata ja lisätä kasveja. Esimerkiksi jaloruusut ovat aina vartettuja. Tomaatti ja peruna ovat toisilleen lähisukua, joten yhdistämällä ne saadaan samasta kasvista satoa sekä tomaatista että perunasta.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI
Puh. 040 553 1236