Karviaiset ovat vihreitä, keltaisia tai punaisia marjoja, joita kehystää pensaissa koristeelliset kolmiliuskaiset lehdet. Marjojen paksun kuoren alle kätkeytyy mehukas sisus, joka maistuu makealle tai hieman kirpsakalle lajikkeesta riippuen. Karviaiset ovat nyt parhaimmillaan ja mikä olisikaan parempaa kuin tuoreiden karviaisten napostelu. On siis syytä hankkia kotiin karviaisia, vaikka päivän tai useamman tarpeiksi, sillä karviainen kestää hyvin säilytystä.

Karviainen sopii raparperin tapaan käytettynä leivonnaisissa ja toisaalta sitä voi yhtä hyvin pakastaa kokonaisena tai soseena. Ehdottomasti kokeilun arvoinen resepti on porkkana-karvias-hillo, jota on pula-aikaan käytetty lakkahillon korvikkeena. Hillo valmistuu, kun kattilaan lisätään porkkanaraasteen ja karviaisten sekaan vettä ja sokeria. Seosta keitellään kattilassa ja tämän jälkeen hillo onkin valmis. Karviainen sopii lisäksi suolaisten ruokien makupariksi.

Entä karviaisen ravintoarvot? Karviaiset, niin kuin marjat yleensä, sisältävät vähän energiaa, mutta sitäkin enemmän vitamiineja, hivenaineita ja muita terveyttä edistäviä yhdisteitä. Tästä syystä myös karviaisten herkuttelussa pätee sama sääntö, mitä enemmän, sen parempi. Sadassa grammassa karviaisia on muun muassa C-vitamiinia 30 mg, K-vitamiinia 15 µg, karotenoideja 263,5 µg, kaliumia 200 mg ja kalsiumia 29 mg. Karviainen on ravintoarvojen puolesta varsin hyvää naposteltavaa. Karotenoideista osa toimii A-vitamiinin esiasteena, joten ne edistävät myös A-vitamiinin saantia.

Karviaisten viljely

Herukkakasvien heimoon kuuluva karviainen on alun perin kotoisin Keski-Euroopasta sekä Länsi-Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta, joissa sitä esiintyy luonnonvaraisena. Suomessa karviaista ei esiinny luonnonvaraisena. Karviaispensas on melko tuttu näky puutarhoissa ja sille on oma paikkansa kotitarve marjatarhoissa. Karviaista on viljelty Suomessa pitkään ja eniten sitä viljellään Pohjois-Karjalassa. Koko maassa karviaissatoa saatiin 33 hehtaarin alalta 20 000 kg vuonna 2021. Karviaisen viljelyala on pysynyt samana viime vuodet. Vielä 1990-luvulla karviaista viljeltiin Suomessa enemmän. Karviaista sopisi kuitenkin hyödyntää huomattavasti enemmän kuin tätä nykyä, sillä onhan se verraton marja.

Vaikka karviainen kuuluukin herukoiden heimoon, on se hieman erilainen kuin sukulaisensa musta-, puna- ja valkoherukat. Karviaiset ovat isoja, eivätkä ne esiinny tertuissa toisin kuin herukkasukulaisensa. Karviaiset ovat isoja yksittäisiä marjoja piikikkään varren kätköissä. Pensas voi kasvaa noin metrin korkuiseksi ja leveyttä sillä on metri tai puolitoista. Karviainen kukkii toukokuussa ja satoa saadaan elokuussa. Viljelyominaisuuksiltaan karviainen muistuttaa herukoita ja on melko vaatimaton viljeltävä. Kuitenkin maalajin olisi syytä olla multavaa hieta- tai moreenimaata.

Jalostuksella on ollut paljon merkitystä karviaisen viljelyyn. Karviaishärmä oli 1900-luvulla karviaisella esiintyvä vaikea sienitauti, joka heikensi merkittävästi karviaisen viljelyn suosiota. Kestävien lajikkeiden jalostuksella karviaishärmä on saatu kuitenkin kukistettua. Suomessa kehitetyt ja samalla Suomessa yleisimmät viljellyt lajikkeet ovat Hinnonmäen keltainen ja Lepaan punainen, joista Lepaan punaista voi tavata ulkomailla asti. Hinnonmäen keltainen on hieman makea, keltakuorinen lajike, Lepaan punainen puolestaan kiinteämpi ja hieman happamempi maultaan.

Etsi täältä lähin karviaistila