Karviainen esiintyy luonnonvaraisena Keski-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa karviainen on viljelykasvi sekä kotipuutarhojen asukki. Vuonna 2019 karviaista viljeltiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) puutarhatilastojen mukaan 27 ha alalla ja viljelyä oli eniten Pohjois-Karjalassa. Satoa saatiin kaikkiaan 50 tn. Karviainen kuuluu samaan Ribes-sukuun herukoiden kanssa, mutta eroaa muista suvun kasveista piikkisillä varsillaan ja kukkien lukumäärällä samassa rykelmässä. Karviaislajikkeita on punaisia, keltaisia ja vihreitä marjoja tuottavia. Viljelykasvina karviainen on noin 1 m korkuinen ja 1–1,5 m levyinen pensas sekä melko vaatimaton. Karviainen kukkii touko-kesäkuussa ja sato valmistuu elokuun aikaan. Täyteen satoikään pensas tulee noin 5 vuoden päästä istutuksesta.

Karviaishärmä vei sadon 1900-luvulla

Karviainen oli suosittu marja koko Euroopan alueella ennen 1900-lukua. Karviaislajikkeita oli runsaasti saatavilla puna-, kelta-, vihreä- ja valkomarjaisina lajikkeina myös Suomessa. Karviainen oli suosittu viljelykasvi kartanoissa muiden viljeltyjen hedelmien ja marjojen joukossa. 1900-luvulla Amerikasta levisi sienitauti, karviaishärmä. Euroopassa kasvavalle alkuperäislajille ja näistä kehitetyille viljelylajikkeille karviaishärmä oli aivan uusi tauti, joka tuhosi sadon. Samalla karviaisen suosio laski. Myöhemmin on kehitetty härmän kestäviä lajikkeita, mutta karviaisen suosio ei ole palautunut. Esimerkiksi Suomessa on kehitetty kaksi karviaisen viljelylajiketta Lepaan punainen ja Hinnonmäen keltainen, jotka ovat myös Suomen suosituimmat viljelylajikkeet. Lepaan punaista viljellään myös ulkomailla asti.

Lue lisää: Terve taimiaineisto takaa hyvän alun kasvien kasvuun

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI
Puh. 040 553 1236